Värihulluus iskee aina keväisin: tulppaanit, esikot ja jopa veriappelisiinin hedelmäliha saavat aina allekirjoittaneen kihisemään innosta. Nyt oli pakko päästä vihdoin kokeilemaan kuitujen värjäystä: aloitin suomenlampaan villatopsilla, joka oli odottanut kehräystä jo iät ajat. Koska valkoista, käsinkehrättyä lankaa löytyy kaapistani jo ihan tarpeeksi, päätin kohdistaa ensimmäiset ja epävarmimmat kokeiluni tuohon villaan.
Liotin, värjäsin ja annoin kuivua. Lopputuloksena ihan kivan värinen topsi, joka nyt (jälleen) odottelee vuoroaan rukin rullalla.
Mutta sitten. Neulovan kaverin synttärit lähestyvät, ja pohtiessani lahjaa sain huippu-idean: itse värjätty lankakerä jos jokin on persoonallinen ja käytännöllinen lahjus! Tässä siis lopputulos:
Aikaisemmalla viikolla olin löytänyt Tigeristä pari 50g:n kerää valkoista villalankaa, joka oli yllätyksekseni vyötteen mukaan sataprosenttista villaa. Eli siis värjäyskokeiluun oikein sopivaa. Tässä suppeahko kuvaus siitä, miten sain aikaan liukuvärjätyn tuloksen elintarvikeväreillä.
Aloitin homman tosiaan yhdistämällä kaksi kerää, jotta saisin vähän pidemmän liukuväriefektin aikaan värjäysvaiheessa. Yhteensä minulla oli siis 100g lankaa. Kieputin sen palloksi, joka on mielestäni toimivin muoto tämänkaltaisen värjäryprojektin puolesta: ei kakku, ei vyyhti eikä mikään muukaan.
Sitten pallo likoamaan. Laitoin kattilaan (mikä tahansa kulho, vati kelvannee) puoli desiä etikkaa ja vettä sen verran, että lankakerä peittyy. Kerää (tai palloa siis) joutuu vähän puristelemaan vesi-etikka-seoksen alla, jotta liuos imeytyy kunnolla sisempiinkin kerroksiin. Olen jostain aikoinaan lukenut, että vähintään puoli tuntia pitäisi langan antaa liota. Itse liotin sen 45 min.
Vihdoin toimintaa! Eli kattila liedelle, sinne vettä niin että kerä peittyy, ja nyt laitoin desin etikkaa perään. Villa on melkoisen herkkää huovuttumaan, eli suuria lämpötilavaihteluita ja kovakouraista käsittelyä tulisi välttää. Annoin veden lämmetä suurinpiirtein kädenlämpöiseksi, ja liotin noin puolikkaan teelusikallisen ensimmäistä väriä, tässä tapauksessa sinistä.
Tykkään värjäyshommissa käyttää tällaisia geelimäisiä elintarvikevärejä, taitavat kulkea ainakin Prismassa nimellä pastaväri. Ja kertakäyttölusikat ja -haarukat ovat varsin käyttökelpoisia sekoitusvälineitä. Lisäksi käytössäni olivat muoviset pihdit, joilla kääntelin kerää silloin tällöin jotta väri varmasti jakautuu tasaisesti.
Etikkavesiväri-seos lämmitetään tosiaan melkein kiehuvaksi ja annetaan langan siellä muhia kunnes väri näyttää hyvältä. Jotkut ilmeisesti jaksavat odottaa, kunnes kaikki väri vedestä on imeytynyt.
Päädyin hyvin epätieteellisin menetelmin lisäämään vielä vähän (n. puol tl) elintarvikeväriä ja muutaman lorauksen etikkaa nopeuttaakseni prosessia. Jaksoin jännittää puolisen tuntia, jolloin sininen alkoi näyttää jo melko siniseltä.
Otin kattilan liedeltä ja siirsin tiskialtaaseen. Laskin viileää vettä kattilaan, kunnes sisältö lankoineen alkoi tuntua kädenlämpöiseltä. Puristelin lävikköä vasten lankapallosta suurimmat vedet pois, jottei seuraava osuus olisi ihan niin sotkuinen. Eli seuraa temppu, jolla saadaan se liukuväriefekti aikaan: kerin langan uudelleen palloksi, jolloin valkoinen, värjättäessä "sisäpuolelle" jäänyt lanka tuleekin nyt pintaan.
Sitten jälleen kattila liedelle, vettä, etikkaa ja väriä. Lanka kylpemään ja pitkällistä odottelua. Jostain syystä tämä keltainen väri tarrasi paljon ärhäkämmin kuituun kuin sininen.
Kun lanka näyttää hyvältä, se jäähdytellään edellä kuvattuun tapaan. Tässä vaiheessa annoin tuon kerän vähän kuivahtaa, ja vasta sitten aloin vyyhdittämään. Kiedoin vielä vähän kostean langan kyynärvarteni ympärille, samaan tapaan kuin vaikka jatkojohdon. Sidoin haltijalangat, eli jaoin lankavyyhdin suurinpiirtein puoliksi ja pujotin kalalangan pätkän kahdeksikon muotoisesti ympärille - yhteensä sidoin vyyhtiin neljä haltijalankaa tasaisin välein, jotta vyyhti ei menisi takkuun.
Vielä pesu lämpimässä vedessä. Lisäsin veteen vähän villanpesuainetta. Huuhtelun jälkeen annetaan langan kuivua, ja sitten vaan kieputetaan vyyhdille ja ihaillaan lopputulosta.
Comments
Post a Comment